HS:n raportti puolustusselonteon kapea-alaisuudesta toi mieleeni neljän vuoden takaiset kokemukset Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Sota muutti muutamassa viikossa suomalaisten suhtautumista Nato-jäsenyyteen, jonka seurauksena ulkopoliittinen johtomme ryhtyi valmistelemaan jäsenyyshakemusta.

Vaikka olin henkilökohtaisesti Nato-jäsenyyden kannalla, minua vaivasi mitä jäsenyydestä seuraisi. Kaipasin tietoa miten päätökset syntyvät Naton sisällä, sitoudummeko samalla kaikkiin konflikteihin joihin puolustusliitto mahdollisesti sekaantuu, ja kuka päättää ydinaseiden mahdollisesta käytöstä ja kuljettamisesta liittokunnan sisällä.

Kävin taustakeskustelua aiheesta pienen ryhmän kanssa, joka päätyi ehdottamaan keskustelutilaisuuden järjestämistä Pikkuparlamentissa keväällä 2022. Lähestyin muutamaa kansanedustajaa aiheen tiimoilta, jotta saisimme sovittua tilaisuuden järjestämisestä. Jokainen heistä torjui ajatuksen suoralta kädeltä. Syy oli ilmeinen: tunnelma oli Suomessa niin kärjistynyt ettei se sallinut Nato-jäsenyyden avointa käsittelyä eri näkökulmista. Riskinä oli että tilaisuus ja samalla sen järjestäjät olisi leimattu Nato-vastaisiksi, mikä ei ollut tietenkään tarkoitus. Tyly vastaanotto osoitti kuitenkin kansalaiskeskustelun rajat maassamme.

Suomessa on ollut myöhemminkin vastaavia tilanteita teemoista, joissa on perinteisesti vaadittu yksituumaisuutta kansallisiin intresseihin vedoten. Suhtautuminen metsien käsittelyyn on niistä tuore esimerkki. Metsäpolitiikkaa on pidetty meillä kansallisena kysymyksenä, jota on puolustettu vientiteollisuuden ja työllisyyden tarpeilla. Hiilinielut ja luonnon monimuotoisuus ovat jääneet niiden varjoon, vaikka olemme sitoutuneet kansainvälisissä sopimuksissa niiden puolustamiseen.

Suomella on vielä matkaa länsimaiseen keskustelukulttuuriin, jonka lähtökohtana on eri näkökulmien kuuntelu ja kunnioittaminen.

Demokratiassa enemmistö tekee tietenkin päätökset. Mutta mitä tapahtuu jos päätöksiä edeltävässä keskustelussa tiettyjä näkökulmia ei enää suvaita? Yhdysvaltain sisäinen kehitys tarjoaa siihen oivan ikkunan.

Eero Yrjö-Koskinen

Kuva: Hansjörg Keller / Unsplash