Kotimainen kulttuurikenttä on joutunut kuluneella hallituskaudella rajujen säästötoimien kohteeksi. Tähän on ollut vaikuttamassa myös perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran käsitys kulttuurista luksuspalveluna, johon kuluu Suomessa liikaa rahaa.

Hämmästelen tällaisten toimien ja puheiden lyhytnäköisyyttä. Maailmalla on jo ajat sitten todettu, että kulttuuri-investoinnit tuovat itsensä kolminkertaisina takaisin muiden palvelujen, kuten majoituksen, ravintoloiden ja kuljetusten lisääntyvänä käyttönä. Kulttuuri on siten varmin keino varmistaa, että yleinen hyvinvointi kasvaa.

Kulttuuri merkitsee monille tärkeää vastapainoa arjen kiireille sekä hengähdystaukoa esimerkiksi kansainvälisten tapahtumien aiheuttamalle ahdistukselle. Käyn itsekin viikoittain elokuvissa, teatterissa tai taidenäyttelyissä. Lisäksi toimin Musiikkitalon kuorossa ja käyn aktiivisesti konserteissa.

Kulttuurin ohella käytän ahkerasti liikuntapalveluja. Käyn päivittäin uimassa tai kuntosalilla, ja patikoin luonnossa aina kun mahdollista.

Palatessani vuodenvaihteessa Suomeen ihmettelin aluksi täkäläisten liikuntapalvelujen kustannustasoa: esimerkiksi Brysselissä uinti- ja kuntosalivuorot maksavat alle puolet Helsingin hinnoista. Korkeaan kustannustasoon kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä pääsylippujen hinnat verottavat alempien tuloluokkien mahdollisuutta harrastaa liikuntaa ja huolehtia omasta ja perheensä hyvinvoinnista.

Kulttuuri- ja liikuntapalvelut tulisi nähdä pitkän aikavälin investointina kansalaisten hyvinvointiin eikä lyhytnäköisenä luksuspalveluna, josta pääsevät nauttimaan vain hyväosaisimmat. Vastapainona maan hallituksen toimille Helsingin kaupungin tulisi lisätä tukea kulttuuri- ja liikuntapalveluille, jotta voidaan varmistaa, että kaupunkilaiset pääsevät hyödyntämään niitä tulotasosta riippumatta.

Eero Yrjö-Koskinen