Luen parhaillaan Timothy Snyderin kirjaa The Road to Unfreedom – Russia, Europe, America. Vaikka teos julkaistiin jo vuonna 2018, se kuvaa vastaansanomattomalla tavalla Ukrainan sotaan johtaneita tapahtumia sekä Venäjän harrastamaa disinformaatiota, joka hakee historiassa vertaistaan.

Snyder käsittelee Ukrainan kriisin tapahtumia hengästyttävän yksityiskohtaisesti. Kaikesta näkee että hän tuntee aiheensa läpikotaisesti.

Maidanin levottomuuksien jälkeen vuonna 2014 kävi selväksi ettei enemmistö ukrainalaisista nähnyt enää tulevaisuuttaan Venäjän yhteydessä. Ukrainan johdon käynnistettyä keskustelut mahdollisesta EU- ja Nato-jäsenyydestä Venäjä siirtyi kovempiin otteisiin valtaamalla ensin Krimin niemimaan ja myöhemmin Ukrainan itäiset osat tunnuksettomien sotilaiden toimesta.

Käynnistämällä raa’an hyökkäyssodan kolme vuotta sitten Kreml ei enää tavoitellut pelkästään Ukrainan johdon vaihtamista vaan se pyrki saamaan koko maan hallintaansa.

Snyderin kirjassa kuvataan kattavasti myös Donald Trumpin läheisiä suhteita Venäjään hänen ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Selitys on raadollinen: Venäjä pelasti Trumpin täydelliseltä konkurssilta tukemalla häntä avokätisesti kymmenillä miljoonilla dollareilla. Samalla syntyi riippuvuussuhde, joka selittää miksi Trump on ylläpitänyt läheisiä suhteita Putiniin sekä syyttänyt Ukrainaa sotatoimien käynnistämisestä.

Snyderin kirjaa lukiessa syntyy epätodellinen olo siinä olevien tietojen vaikutuksesta poliittiseen keskusteluun. Jos ja kun tiedot pitävät paikkaansa, miten on mahdollista, ettei niillä ollut vaikutusta Yhdysvaltain viime vuoden presidentinvaalikampanjaan? Monessa EU-maassa tällaiset paljastukset johtaisivat ennen pitkää poliittisen johdon vaihtumiseen. Ja jos näin yksityiskohtaiset tiedot eivät vielä riitä vakuuttamaan äänestäjiä, niin mikä sitten?

Eero Yrjö-Koskinen